Työpajat ja paneelit / Workshoppar och paneler / Workshops and panels

Työpajoja/paneeleja järjestetään yhdeksän ja niiden työkielenä on suomi, paitsi työpajassa nro 9, jossa työkieli on englanti. Työpajoihin ja paneeleihin ilmoittaudutaan symposiumiin ilmoittautumisen yhteydessä.

 

TYÖPAJA 1:

Suomen kääntäjäkoulutuksen historiikki.  Järjestäjinä historiikkityöryhmä Outi Paloposki, Leena Salmi, Kaisa Koskinen, Esa Penttilä, Jaana Puskala, Mari Pakkala-Weckström, Gun-Viol Vik ja Laura Ivaska. HUOMIO: Tämä työpaja järjestetään jo torstaina 16.4. klo 16.15–20, ja se on avoin kaikille KäTun osallistujille.

Kääntäjänkoulutus Suomessa on täyttänyt 50 vuotta, ja meneillään on historiatiedon keräys koulutuksen vaiheista. Kopiosto-apurahan turvin valmistelemme verkkosivustoa, jolle voi ladata erilaisia aineistoja: haastatteluja, kuvia ja katsauksia koulutuksen historiaan. Työpajassa kuullaan esitys kääntäjänkoulutuksen historian pääpiirteistä ja esitellään hankkeen senhetkistä vaihetta. Toivotamme mukaan kaikki kiinnostuneet ehdottamaan, keskustelemaan, pohtimaan aineistoja ja niiden esittämistapaa verkkosivuilla.

Työpajan ohjelma

  • Laura Ivaska (hankkeen koordinaattori) ja Outi Paloposki (työryhmän puheenjohtaja) kertovat, mitä historiikkihankkeelle kuuluu: aineistojen, haastattelujen ja verkkosivujen tilanne
  • Irmeli Helin: Mitä Turun arkistot kertovat kääntäjistä ja kääntämisestä – vai kertovatko?
  • Hannu Kemppanen: Venäjän kääntäjien ja tulkkien kouluttajana
  • Keskustelua ja ideointia: tästä eteenpäin – miten? Artikkelien kirjoittaminen verkkosivuille, kuvitus, mahdolliset tapahtumat ja julkistukset

 

PANEELI 2:

Arkilaatu ja laatuarki – kokemuksia laadukkaasta toimijuudesta kääntämisen ketjussa. Järjestäjinä Tiina Kinnunen ja Satu Leinonen.

Työpaja siitä, millaista on laadukas yhteistyö kääntäjän, käännöstoimiston ja asiakkaan pyhässä kolminaisuudessa. Miten kukin osapuoli kokee laadun yhteistyössä? Mikä hiertää, mikä sujuu? Miten kääntäjä kokee toimijuutensa rajat?  Onko toimistoilla ja kääntäjillä selkeä näkemys omasta roolistaan toimijaketjussa? Entä organisaatioergonomiset näkemykset?

Millainen on laadukas toimeksianto? Voiko kääntäjä tuottaa laadukkaan käännöksen aina kun haluaa ja aina kun halutaan? Entä onko asiakkaalla sananvaltaa laadun suhteen?

Keskustelussa pohditaan laadukkaan yhteistyön ja sitä kautta laadukkaan arjen, toimijuuden ja laadukkaan työelämän edellytyksiä. Aluksi lyhyet alustukset kolmesta eri näkökulmasta: käännöstoimistoa edustaa Maarit Satukangas-Pohjola, kääntäjän näkökulmaa Satu Leinonen ja asiakkaan näkökulmaa myöhemmin ilmoitettava asiakkaan edustaja. Työpajan puhetta johtaa Tiina Kinnunen.

 

PANEELI/TYÖPAJA 3:

Kone saavutettavuuden palveluksessa: riittääkö laatu? Järjestäjinä MeMAD-hanke: Maija Hirvonen (Tampereen yliopisto), Maarit Koponen (Helsingin yliopisto), Liisa Tiittula (Helsingin yliopisto) ja Kaisa Vitikainen (Helsingin yliopisto/Yleisradio).

Viestinnän saavutettavuus merkitsee erilaisten ihmisten yhdenvertaista mahdollisuutta osallistua viestintään ja käyttää kulttuurituotteita kieli- tai muista rajoista, kuten näkö- tai kuulorajoituksista huolimatta. Saavutettavuutta lisäävät kielten väliset ja kielensisäiset tekstitykset sekä kuvailutulkkaus. Aihe on ajankohtainen, sillä syksystä 2019 digitaalisten julkisten palvelujen täytyy olla eri tavoin saavutettavia EU:n saavutettavuusdirektiivin myötä.

Teknologian kehitys on tuonut koneet apuvälineiksi saavutettavuuden parantamiseen. Teknologisten apuvälineiden kehittämistä ja käytettävyyttä audiovisuaalisessa kontekstissa tutkii EU-rahoitteinen MeMAD-hanke (Methods for Managing Audiovisual Data), jota työpajan järjestäjät edustavat. Hankkeessa kehitetään työkaluja, joilla tuotetaan mm. puhetta tekstiksi, videoiden sisällönkuvailua ja monikielistä aineistoa joko automaattisesti tai puoliautomaattisesti.

Tärkeä kysymys on saavutettavuuspalvelun laatu. Laatu voi kuitenkin tarkoittaa eri toimijoille eri asioita. Käyttäjän näkökulmasta laadukas palvelu voi tarkoittaa laajempaa tarjontaa, vaikka laatu olisi heikompaa. Toisaalta olennainen näkökulma on ns. riittävän laadun määrittäminen. Huonosti ymmärrettävästä tai harhaanjohtavasta sisällöstä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Työpajan tavoitteena on avata keskustelua laadusta erityisesti saavutettavuuden parantamisen kannalta. Vetäjät johdattelevat lyhyesti teemaan ja havainnollistavat MeMAD-hankkeessa kehitettyjä työkaluja. Työpaja jatkuu paneelikeskustelulla, jossa 5 panelistia pitää alustukset (5 min) saavutettavuudesta ja laadusta eri näkökulmista:

● Minna Pöntys, Yleisradio: Saavutettavuus ja laatu sisällöntuottajan näkökulmasta

● Sami Virtanen, Kuuloliitto ja Markku Möttönen, Näkövammaisten liitto: Laatu saavutettavuuspalvelujen loppukäyttäjän näkökulmasta

● Tiina Kinnunen, kääntäjä: Laatu kääntäjän näkökulmasta

● Maarit Koponen, Helsingin yliopisto: Laadun käsitteen määrittely ja mittaaminen tutkimuksen näkökulmasta

Alustusten pohjalta pohdimme yhdessä panelistien ja työpajan osallistujien kanssa laatunäkökohtia ja teknologisten menetelmien soveltuvuutta saavutettavuuden kannalta. Toivotamme keskusteluun tervetulleiksi niin kääntämisen ja käännösten tutkijat, tekijät kuin käyttäjät.

 

TYÖPAJA 4:

Kääntäjien aineistot arkistoissa. Järjestäjinä Laura Ivaska (Turun yliopisto) ja Sakari Katajamäki (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura).

Tässä teoriaa ja käytäntöä yhdistelevässä työpajassa paneudutaan kääntäjien arkistojen tutkimuksen muotoihin ja mahdollisuuksiin. Työpaja toteutetaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistossa. Arkiston kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmat sisältävät monenlaisia eri kääntäjien aineistoja, kuten käännösten käsikirjoituksia ja luonnoksia, kirjeenvaihtoa kirjailijoiden kanssa, käännössopimuksia ja jopa julkaisemattomia käännöksiä.

Työpajan tarkoituksena on perehdyttää tutkijat arkistotutkimuksen mahdollisuuksiin ja antaa kääntäjille käsitys siitä, mitä käännöstyöhön liittyvien aineistojen antaminen arkistoitavaksi tarkoittaa. Arkistoaineistoja tutkimalla voidaan tehdä kääntäjien työtä näkyvämmäksi ja tarkentaa kääntäjien ammatinkuvaa. Tutkimus voi auttaa hahmottamaan paremmin, mitä kaikkea kääntäjän työhön sisältyy, millaisia muotoja se voi ottaa ja millä tavoilla kääntäminen voi kytkeytyä omien teosten kirjoittamiseen ja muuhun toimintaan.

Työpajan ohjelma

klo 9.00–10.00 Miksi ja miten tutkia kääntäjien arkistoja?

Työpajan ensimmäisessä osassa pohditaan Sakari Katajamäen (SKS) ja Laura Ivaskan (Turun yliopisto) johdolla, millaisista näkökulmista ja millaisin metodein arkistomateriaaleja voidaan tutkia. Keskustelussa hyödynnetään opiskelijoiden tekemää koeotantaa SKS:n arkistoluetteloissa olevista kääntäjien aineistoista.

klo 10.00–11.00 SKS:n arkistoaineistojen esittely

Työpajan toisessa osiossa arkistotutkija Tarja Soiniola (SKS) ja käsikirjoitusten tutkimukseen erikoistunut Hanna Karhu (SKS/Helsingin yliopisto) esittelevät SKS:n arkistosta löytyviä kääntäjien arkistomateriaaleja.

Työpaja kokoontuu SKS:n arkistossa (Kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelma) osoitteessa Mariankatu 19 E (sisäpihalla; soita summeria päästäksesi sisään).

Työpaja on suunnattu tutkijoille ja kääntäjille, jotka ovat kiinnostuneita kääntämiseen liittyvistä arkistoaineistoista. Työpajaan mahtuu enintään 15 henkeä; paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Työpajaan ilmoittaudutaan symposiumin ilmoittautumisen yhteydessä. Kerro lomakkeen lisätiedoissa, oletko kääntäjä vai tutkija. Kerro myös lyhyesti, miksi haluat mukaan työpajaan ja millaisista aineistoista ja kysymyksistä olet kiinnostunut.

 

TYÖPAJA 5:

Selkokieli ja kääntäminen: Kääntäjäopiskelijoiden valmiudet selkokielistäjinä. Järjestäjinä Päivi Kuusi (Helsingin yliopisto) ja Leealaura Leskelä (Selkokeskus).

Selkokielisten tekstien tarvitsijoita on Suomessa tällä hetkellä arviolta 750000. Osaavia selkokielisten tekstien laatijoita on kuitenkin vain vähän. Varsinaista selkokielistäjän ammattinimikettä ei vielä ole, eivätkä käännökset selkokielelle toistaiseksi kuulu käännöstoimistojen vakiotarjontaan. Voisivatko kääntäjät tulevaisuudessa vastata selkokielistysten kasvavaan kysyntään, ja mitä valmiuksia he siihen tarvitsevat?

Helsingin yliopiston Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelmassa on syksyllä 2019 käynnistetty opetuskokeilu, jossa kääntäjäopiskelijat harjoittelevat selkokielelle kääntämistä osana niin työkieltensä käännöskursseja kuin kääntäjän suomen opintoja. Opetuskokeilun lähtökohtana on ajatus, että kääntämisen opiskelijat ovat jo valmiiksi harjaantuneet pohtimaan monia niistä kysymyksistä, jotka selkokielelle käännettäessä tai tekstejä selkokielelle muokattaessa nousevat esiin: tekstin muokkaamista, vastaanottajan ja tekstin tarkoituksen huomioimista, ydinsisältöjen hahmottamista, tiivistämistä ja vaikeaselkoisten kohtien selventämistä. Opetuskokeilussa on käytetty työkaluna selkokielisen tekstin tunnistamiseen ja arviointiin kehitettyä selkokielen mittaria (https://selkokeskus.fi/selkokieli/selkokielen-mittari/).

Opetuskokeilun tavoitteena on, että työelämään siirryttyään opiskelijat voisivat laajentaa palveluvalikoimaansa tarjoamalla myös käännöksiä selkokielelle ja selkomukautuksia.

Työpajassa kehitetään selkokielelle kääntämisen opetusta ja jaetaan hyviä käytäntöjä yhdessä keskustellen. Alussa työpajan vetäjät Päivi Kuusi ja Leealaura Leskelä luovat lyhyen katsauksen selkokielistämisen ja kääntämisen yhtymäkohtiin ja eroihin. Lisäksi lyhyitä (5–10 min.) keskustelunavauksia ovat lupautuneet pitämään:

• Leealaura Leskelä: Selkomittari kääntäjäopiskelijoiden työkaluna

• Kaarina Pitkänen-Heikkilä: Kokemuksia tietokirjatekstin selkokielistämisestä opiskelijatyönä

• Juha Eskelinen: Kokemuksia opetuskokeilusta englanti–suomi-käännöskurssilla

• Elina Billhardt: Kokemuksia opetuskokeilusta saksa–suomi-käännöskurssilla

• Ulla Vanhatalo: Kääntyykö Minimal English kaikkein helpoimmaksi selkosuomeksi?

Jos haluat tarjota työpajaan lyhyen puheenvuoron, ota yhteyttä Päivi Kuuseen (paivi.kuusi(at)helsinki.fi) viimeistään 15.2.2020.

 

TYÖPAJA 6:

Stereotypiat kumoon, käännösala tunnetuksi! Järjestäjinä Minna Kujamäki, Juho Suokas, Niina Syrjänen ja Erja Vottonen (Itä-Suomen yliopisto), Maarit Laitinen (SKTL) ja Taina Ukkola (Kieliasiantuntijat ry).

Elokuussa 2019 järjestetyn SKTL:n V jaoston syyseminaarin teemana oli kääntäjäkoulutuksen markkinointi. Yhtenä markkinoinnin suurena haasteena on tiedon puute: alan ulkopuolisilla vaikuttaisi olevan yksipuolinen kuva kääntämisestä ammattina. Kääntämiseen tarvittavia taitoja ei tunneta, ja alan tunnettuus rajoittuu tekstittämiseen ja kaunokirjallisuuden kääntämiseen – ja niihinkin liittyvä tieto voi olla kaukana todellisuudesta. Julkisessa keskustelussa alaan liitetään usein esimerkiksi pieni palkkaus, (pakko)yrittäjyys ja kutsumusammatin leima. Kääntäjä saatetaan mieltää yksin kammiossaan yötä myöten ahertavaksi työmyyräksi pikemmin kuin kansainvälisen viestinnän asiantuntijaksi.

Jotta kääntäjäkoulutus houkuttelisi sellaisia hakijoita, joilla on edellytykset työskennellä kieli- ja kulttuuriasiantuntijuutta vaativissa tehtävissä, tarvitaan todenmukaista tietoa käännösalasta. On niin hakijoiden itsensä, koulutuksen kuin käännösalankin etu, että koulutukseen hakeutuminen ei perustu puutteelliseen tietoon tai stereotypioihin. Tässä kahden tunnin mittaisessa työpajassa työstetään syysseminaarissa esitettyjä ideoita tavoista, joilla kääntämistietoutta voisi lisätä alan ulkopuolellakin. Työpajatyöskentely toteutetaan pienryhmissä, joihin osallistujat ovat ilmoittautuneet ennakkoon. Pienryhmissä pohditaan konkreettisia jatkotoimia seuraavien syysseminaarissa esitettyjen ehdotusten toteuttamiseksi:

1. Uratarinat. Työryhmä kartoittaa, millaisia uratarinoita käännösalalla on, miten niitä käytännössä kerätään (videoina, teksteinä tms.), mitkä kanavat soveltuvat niiden jakeluun ym.

2. Blogit. Työryhmä pohtii mahdollisuutta perustaa yhteinen blogi tms., jonne kääntäjäkouluttajat ja kentällä toimivat kääntäjät voisivat tuottaa sisältöä yhdessä. Miten tällainen voisi käytännössä toimia? Kuka ylläpitää ja moderoi? Millaista sisältöä sinne halutaan? Millä tavoin ohjataan lukija blogin luo? Olisiko muita samantyyppisiä toiminta-alustoja?

3. Infopaketti kääntämisestä. Työryhmä työstää osallistujille etukäteen jaettua infopakettia kääntämisestä. Infopaketti on koostettu Ammattimainen käännöstoiminta -opintojaksolla Itä-Suomen yliopistossa syksyllä 2019, ja se on tarkoitettu koulutukseen hakijoille ja hakijoiden ohjaajille. Työryhmä myös pohtii tehokkaita jakelukanavia infopaketille.

4. Käännösala kuvina. Työryhmä pohtii, voisiko kääntämisen luonnetta valaista myös kuvina. Jos voi, mitä haluamme kuvilla viestiä?

Osallistujiksi ovat tervetulleita käännösalan nykyiset ja tulevat toimijat – kääntäjät, kääntämisen opettajat, opiskelijat ja tutkijat – sekä muut alasta kiinnostuneet.

 

TYÖPAJA 7:

Termityön iloa! Tieteen termipankista kääntämisen opetuksen ja tutkimuksen työväline. Järjestäjinä Johanna Enqvist, Ritva Hartama-Heinonen, Päivi Pasanen ja Kaarina Pitkänen-Heikkilä (Helsingin yliopisto).

Helsingin yliopistossa kehitettävä ja ylläpidettävä Tieteen kansallinen termipankki (http://tieteentermipankki.fi) rakentaa kaikkien Suomessa harjoitettavien tieteenalojen yhteistä, avointa ja jatkuvasti päivitettävää termitietokantaa tiedeyhteisön ja kansalaisten käyttöön. Termipankki on semanttinen mediawikialusta, jossa eri tieteenalojen asiantuntijat julkaisevat tietoa alansa käsitteistä, mm. termejä suomeksi ja muilla kielillä sekä määritelmiä ja tietoa lähikäsitteistä. Samalla tarjoutuu mahdollisuus käydä keskustelua oman tieteenalan käsitteenmuodostuksesta ja käsitteiden nimityksistä. Keskusteluun voivat osallistua kaikki termipankkiin rekisteröityneet käyttäjät.

KäTu2020-työpajassa tavoitteena on jatkaa aiempaa, mutta keskenjäänyttä talkootyötä, muokata ja täydentää Tieteen termipankissa olevia käännöstieteen ja terminologiaopin käsitesivuja (8.11.2019 yht. 324 + 127 sivua; http://tieteentermipankki.fi/wiki/Käännöstiede ja http://tieteentermipankki.fi/wiki/Terminologiaoppi) ja lisätä näille tieteenaloille uusia käsitesivuja. Työpajassa myös opastetaan ja ohjeistetaan termipankin käyttämistä opiskelun, opetuksen ja tutkimuksen tukena sekä sisällön tuottamista termipankin asiantuntijaryhmän jäsenenä.

Työpajan kielenä on suomi ja kohderyhmänä ovat kääntämisen ja tulkkauksen opettajat, tutkijat ja jatko-opiskelijat. Työpaja sisältää Tieteen termipankin alustaa esittelevän lyhyen johdantoluennon demonstraatioineen sekä esimerkkejä käännöstieteen ja terminologiaopin muokkaus- ja täydennyskohteista.

Työpajaan tulevalla on hyvä olla termipankin käyttäjätunnus, koska silloin voi luoda käsitesivuja termipankkiin ja muokata niitä. Osallistujia kannustetaan tuomaan työpajaan käännöstieteen tai terminologian käsitteistöön liittyviä ongelmatapauksia ja erityiskysymyksiä yhdessä ratkottaviksi.

Taustaksi:

Koskinen, Kaisa 2016. Käännöstiede Tieteen termipankissa: Talkoistetun termityön ihanuus ja kurjuus. MikaEL: Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumin verkkojulkaisu vol. 9, s. 119–125. Saatavissa: https://www.sktl.fi/@Bin/1591113/MikaEL9_puheenvuoro_Koskinen.pdf [luettu 14.11.2019].

 

TYÖPAJA 8:

Yhteistyöllä laatua opetukseen: kääntämisen ja tulkkauksen opetusmenetelmävaranto. Järjestäjinä Päivi Kuusi (Helsingin yliopisto), Minna Kujamäki (Itä-Suomen yliopisto) ja Minna Ruokonen (Itä-Suomen yliopisto).

Opettajien välinen yhteistyö tukee opettajien ammatillista kehittymistä ja työmotivaatiota (Heikkinen ym. 2012, Kelly 2005: 57-58), jotka puolestaan ovat koulutuksen laadun keskeisiä osatekijöitä. Erityisen tärkeitä ne ovat käännösalan koulutuksen nykytilanteessa. Henkilökuntaa on viime vuosina jatkuvasti vähennetty. Samaan aikaan koulutusta on tiivistetty tavalla, joka vaatii sisältöjen ja opetusmenetelmien uudelleenajattelua. Myös käännösala muuttuu vauhdilla, ja opettajien on jatkuvasti päivitettävä tietojaan ja osaamistaan.

Tässä työpajassa kehitetään yhteistyössä keinoja näihin haasteisiin vastaamiseksi. Työpajassa kehitetyt menetelmät, materiaalit ja ideat kirjataan Kääntämisen ja tulkkauksen opetusmenetelmävarantoon, jotta niitä on helppo työstää edelleen. Lisätietoja varannosta ja liittymisohjeet ovat osoitteessa http://www.sktl.fi/liitto/jaostot/v-opettajat-ja-tutkijat/toiminta/kaantamisen-ja-tulkkauksen-opetu/.

Työpaja kestää kaksi tuntia, ja se toteutetaan pienryhmissä työskennellen. Pienryhmien teemoiksi ehdotamme seuraavia:

· Arvioinnin laatu koulutuksessa

o Varannossa on jo useita arviointiin liittyviä menetelmiä ja materiaaleja, jotka löytyvät avainsanalla ”arviointi” (Browse > Labels), kuten auktorisoitujen käännösten arviointikriteerit, käännösprosessin arviointikriteerit, portfolio, tulkkaussuorituksen arviointilomake ja vertaispalautteen arviointimatriisi

o Miten arvioida opiskelijoiden käännöksiä ja käännösprosesseja tai tulkkeita ja tulkkaukseen valmistautumista niin, että arviointi tukee opiskelijan kehittymistä?

o Millaista on riittävän objektiivinen arviointi? Mikä on subjektiivisuuden rooli arvioinnissa?

· Korkeakoulujen välinen yhteistyö opetuksessa, esimerkiksi tulkkauskursseilla tai auktorisoidun kääntämisen opetuksessa

· Millaista on laadukas tutkielmaopetus ja -ohjaus? Miten opintojen tiivistäminen maisterivaiheeseen vaikuttaa tutkielmaopetukseen ja -ohjaukseen?

Teemat määräytyvät osallistujien kiinnostuksen mukaan, joten mieti etukäteen, mistä teemoista olet kiinnostunut. Myös uusia teemoja voi ehdottaa työpajan vetäjille. Työpajaan ovat tervetulleita niin kääntämisen ja tulkkauksen opettajat, tutkijat ja (jatko-)opiskelijat kuin käännös- ja tulkkauskentän ammattilaiset.

 

WORKSHOP 9:

Assessment of quality in (re)translating musicalized prose: A case study on the Finnish, Swedish, and Italian (re)translations of the ‘Sirens’ episode of James Joyce’s Ulysses. Organized by Arianna Autieri (University of Warwick) and Lauri A. Niskanen (University of Helsinki).

The ‘Sirens’ episode of James Joyce’s Ulysses poses a unique problem for a literary (re)translator. Translation of James Joyce’s prose is always a difficult task, and especially in the densely intertextual Ulysses, which is on a macro level a rewriting of Homer’s Ulysses, but in which in micro level numerous earlier texts can be discerned under the textual surface (Genette 1997, 12–30). In the ‘Sirens’, what lies beneath the surface of the text is not another text, but, intermedially, another art form: music.

In the Assessment of quality in (re)translating musicalized prose workshop excerpts from Finnish, Swedish, and Italian translations of the episode are analysed in groups, with a special emphasis on macrostructural analogies of fuga per canonem, prelude, and polyphony, and microstructural analogies, trills, tremolos, and verbal music (Wolf 1999, 63). Analysis and discussion in the workshop attempt to find grounds for the assessment of the quality of musical prose translation.

The workshop begins by Lauri A. Niskanen’s introduction of the two Swedish and two Finnish translations of the episode, from the point of view of post-structural criticism and “the grain of voice” by Roland Barthes (Le grain de la voix 1972). Then, drawing on Barthes’s understanding of modern “listening” (Ecoute 1976), and from the vantage point of the three available Italian translations of Ulysses, Arianna Autieri will introduce the role of the translator as a reader and listener of the sound texture of “Sirens”, and, subsequently, as a “performer” who may enable a musical listening of “Sirens” in the TL (Scott 2000). Then follows a discussion of ST and TT excerpts on specific translation problems in small groups, after which the results of the discussions are presented to the entire group and analysed together. We will hopefully conclude with suggestions and guidelines to the assessment of quality in (re)translating musicalized prose.

No previous knowledge on musical theory required. The workshop will be held in English, in addition to which a participant should have a working knowledge of either Finnish, Swedish, or Italian.