Työpajoja/paneeleja järjestetään viisi ja niiden työkielenä on suomi, paitsi työpajassa nro 5, jossa työkieli on englanti. Työpajoihin ja paneeleihin ilmoittaudutaan symposiumiin ilmoittautumisen yhteydessä.
Under symposiet ordnas fem workshoppar/paneler. Arbetsspråket är finska, förutom för workshop 5 vars arbetsspråk är engelska. Anmälan till workshopparna och panelerna sker i samband med anmälan till symposiet.
There are five workshops/panel discussions. Their working language is Finnish, except for Workshop 5, for which the working language is English. Registration is required and takes place in conjunction with symposium registration.
TYÖPAJA 1:
Kääntäjien aineistot arkistoissa. Järjestäjinä Kääntämisen jäljet arkistoissa -hanke: Laura Ivaska (Turun yliopisto/Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) ja Sakari Katajamäki (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura).
Tässä teoriaa ja käytäntöä yhdistelevässä työpajassa paneudutaan kääntäjien arkistojen tutkimuksen muotoihin ja mahdollisuuksiin. Työpaja toteutetaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistosta käsin etäyhteydellä. Arkiston kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmat sisältävät monenlaisia eri kääntäjien aineistoja, kuten käännösten käsikirjoituksia ja luonnoksia, kirjeenvaihtoa kirjailijoiden kanssa, käännössopimuksia ja jopa julkaisemattomia käännöksiä.
Työpajan tarkoituksena on perehdyttää tutkijat arkistotutkimuksen mahdollisuuksiin ja antaa kääntäjille käsitys siitä, mitä käännöstyöhön liittyvien aineistojen antaminen arkistoitavaksi tarkoittaa. Arkistoaineistoja tutkimalla voidaan tehdä kääntäjien työtä näkyvämmäksi ja tarkentaa kääntäjien ammatinkuvaa. Tutkimus voi auttaa hahmottamaan paremmin, mitä kaikkea kääntäjän työhön sisältyy, millaisia muotoja se voi ottaa ja millä tavoilla kääntäminen voi kytkeytyä omien teosten kirjoittamiseen ja muuhun toimintaan.
Työpajan ohjelma
klo 9.00–10.00 Miksi ja miten tutkia kääntäjien arkistoja?
Työpajan ensimmäisessä osassa pohditaan Koneen Säätiön rahoittaman Kääntämisen jäljet arkistoissa -hankkeen tutkijoiden johdolla, millaisista näkökulmista ja millaisin metodein arkistomateriaaleja voidaan tutkia. Keskustelussa hyödynnetään hankkeen piirissä tehtyä koeotantaa SKS:n arkistossa olevista kääntäjien aineistoista.
klo 10.00–11.00 SKS:n arkistoaineistojen esittely
Työpajan toisessa osiossa arkistotutkija Tarja Soiniola (SKS) ja käsikirjoitusten tutkimukseen erikoistunut Hanna Karhu (Helsingin yliopisto) esittelevät SKS:n arkistosta löytyviä kääntäjien arkistomateriaaleja.
Työpajan virtuaalisen toteutuspaikan osoite ilmoitetaan kaikille työpajaan ilmoittautuneille.
Työpaja on suunnattu tutkijoille ja kääntäjille, jotka ovat kiinnostuneita kääntämiseen liittyvistä arkistoaineistoista. Työpajaan ilmoittaudutaan symposiumin ilmoittautumisen yhteydessä. Kerro lomakkeen lisätiedoissa, oletko kääntäjä vai tutkija. Kerro myös lyhyesti, miksi haluat mukaan työpajaan ja millaisista aineistoista ja kysymyksistä olet kiinnostunut.
TYÖPAJA/PANEELI 2:
Kone saavutettavuuden palveluksessa: riittääkö laatu? Järjestäjinä MeMAD-hanke: Maija Hirvonen (Tampereen yliopisto), Maarit Koponen (Itä-Suomen yliopisto), Liisa Tiittula (Helsingin yliopisto) ja Kaisa Vitikainen (Yleisradio).
Viestinnän saavutettavuus merkitsee erilaisten ihmisten yhdenvertaista mahdollisuutta osallistua viestintään ja käyttää kulttuurituotteita kieli- tai muista rajoista, kuten näkö- tai kuulorajoituksista huolimatta. Saavutettavuutta lisäävät kielten väliset ja kielensisäiset tekstitykset sekä kuvailutulkkaus. Aihe on ajankohtainen, sillä syksystä 2019 alkaen digitaalisten julkisten palvelujen täytyy olla eri tavoin saavutettavia EU:n saavutettavuusdirektiivin ja Suomen “digipalvelulain” myötä.
Teknologian kehitys on tuonut koneet apuvälineiksi saavutettavuuden parantamiseen. Työpajan järjestäjät ovat tutkineet teknologisten apuvälineiden kehittämistä ja käytettävyyttä audiovisuaalisessa kontekstissa EU-rahoitteisen MeMAD-hankkeen aikana (Methods for Managing Audiovisual Data). Hanke kehitti työkaluja, joilla tuotetaan mm. puhetta tekstiksi, videoiden sisällönkuvailua ja monikielistä aineistoa joko automaattisesti tai puoliautomaattisesti.
Tärkeä kysymys on saavutettavuuspalvelun laatu. Laatu voi kuitenkin tarkoittaa eri toimijoille eri asioita. Käyttäjän näkökulmasta laadukas palvelu voi tarkoittaa laajempaa tarjontaa, vaikka laatu olisi heikompaa. Toisaalta olennainen näkökulma on ns. riittävän laadun määrittäminen. Huonosti ymmärrettävästä tai harhaanjohtavasta sisällöstä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Työpajan tavoitteena on avata keskustelua laadusta erityisesti saavutettavuuden parantamisen kannalta. Vetäjät johdattelevat lyhyesti teemaan ja havainnollistavat MeMAD-hankkeessa kehitettyjä työkaluja. Työpaja jatkuu paneelikeskustelulla, jossa 5 panelistia pitää alustukset (5 min) saavutettavuudesta ja laadusta eri näkökulmista:
- Minna Pöntys, Yleisradio: Saavutettavuus ja laatu sisällöntuottajan näkökulmasta
- Sami Virtanen, Kuuloliitto ja Markku Möttönen, Näkövammaisten liitto: Laatu saavutettavuuspalvelujen loppukäyttäjän näkökulmasta
- Tiina Kinnunen, kääntäjä: Laatu kääntäjän näkökulmasta
- Maarit Koponen, Itä-Suomen yliopisto: Laadun käsitteen määrittely ja mittaaminen tutkimuksen näkökulmasta
Alustusten pohjalta pohdimme yhdessä panelistien ja työpajan osallistujien kanssa laatunäkökohtia ja teknologisten menetelmien soveltuvuutta saavutettavuuden kannalta. Toivotamme keskusteluun tervetulleiksi niin kääntämisen ja käännösten tutkijat, tekijät kuin käyttäjät.
TYÖPAJA 3:
Selkokieli ja kääntäminen: Kääntäjäopiskelijoiden valmiudet selkokielistäjinä. Järjestäjinä Päivi Kuusi (Helsingin yliopisto) ja Leealaura Leskelä (Selkokeskus).
Selkokielisten tekstien tarvitsijoita on Suomessa tällä hetkellä arviolta 750000. Osaavia selkokielisten tekstien laatijoita on kuitenkin vain vähän. Varsinaista selkokielistäjän ammattinimikettä ei vielä ole, eivätkä käännökset selkokielelle toistaiseksi kuulu käännöstoimistojen vakiotarjontaan. Voisivatko kääntäjät tulevaisuudessa vastata selkokielistysten kasvavaan kysyntään, ja mitä valmiuksia he siihen tarvitsevat?
Helsingin yliopiston Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelmassa on syksyllä 2019 käynnistetty opetuskokeilu, jossa kääntäjäopiskelijat harjoittelevat selkokielelle kääntämistä osana niin työkieltensä käännöskursseja kuin kääntäjän suomen opintoja. Opetuskokeilun lähtökohtana on ajatus, että kääntämisen opiskelijat ovat jo valmiiksi harjaantuneet pohtimaan monia niistä kysymyksistä, jotka selkokielelle käännettäessä tai tekstejä selkokielelle muokattaessa nousevat esiin: tekstin muokkaamista, vastaanottajan ja tekstin tarkoituksen huomioimista, ydinsisältöjen hahmottamista, tiivistämistä ja vaikeaselkoisten kohtien selventämistä. Opetuskokeilussa on käytetty työkaluna selkokielisen tekstin tunnistamiseen ja arviointiin kehitettyä selkokielen mittaria (https://selkokeskus.fi/selkokieli/selkokielen-mittari/).
Opetuskokeilun tavoitteena on, että työelämään siirryttyään opiskelijat voisivat laajentaa palveluvalikoimaansa tarjoamalla myös käännöksiä selkokielelle ja selkomukautuksia.
Työpajassa kehitetään selkokielelle kääntämisen opetusta ja jaetaan hyviä käytäntöjä yhdessä keskustellen. Alussa työpajan vetäjät Päivi Kuusi ja Leealaura Leskelä luovat lyhyen katsauksen selkokielistämisen ja kääntämisen yhtymäkohtiin ja eroihin. Lisäksi lyhyitä (5–10 min.) keskustelunavauksia ovat lupautuneet pitämään:
• Leealaura Leskelä: Selkomittari kääntäjäopiskelijoiden työkaluna
• Kaarina Pitkänen-Heikkilä: Kokemuksia tietokirjatekstin selkokielistämisestä opiskelijatyönä
• Juha Eskelinen: Kokemuksia opetuskokeilusta englanti–suomi-käännöskurssilla
• Elina Billhardt: Kokemuksia opetuskokeilusta saksa–suomi-käännöskurssilla
• Ritva Hartama-Heinonen: Klart och lätt – selväkieltä ja selkokieltä opetuskokeiluna
• Ulla Vanhatalo: Kääntyykö Minimal English kaikkein helpoimmaksi selkosuomeksi?
TYÖPAJA 4:
Yhteistyöllä laatua (etä)opetukseen: kääntämisen ja tulkkauksen opetusmenetelmävaranto. Järjestäjinä Päivi Kuusi (Helsingin yliopisto), Minna Kujamäki (Itä-Suomen yliopisto) ja Minna Ruokonen (Itä-Suomen yliopisto).
Opettajien välinen yhteistyö tukee opettajien ammatillista kehittymistä ja työmotivaatiota (Heikkinen ym. 2012, Kelly 2005: 57–58), jotka puolestaan ovat koulutuksen laadun keskeisiä osatekijöitä. Erityisen tärkeitä ne ovat käännösalan koulutuksen nykytilanteessa. Keväällä 2020 lähes kaikki opetus jouduttiin olemattomalla varoitusajalla muuttamaan etäopetukseksi. Tulevaisuudessa kursseilla on ehkä yhä useammin tarjottava vaihtoehtoisia suoritustapoja. Jo ennen etäopetusta koulutusta on jouduttu tiivistämään ja toteuttamaan entistä vähemmällä henkilökunnalla. Myös käännösala muuttuu vauhdilla, ja opettajien on jatkuvasti päivitettävä tietojaan ja osaamistaan.
Tässä työpajassa kehitetään yhteistyössä keinoja näihin haasteisiin vastaamiseksi. Työpajan anti kirjataan Kääntämisen ja tulkkauksen opetusmenetelmävarantoon. Lisätietoja varannosta on osoitteessa http://www.sktl.fi/liitto/jaostot/v-opettajat-ja-tutkijat/toiminta/kaantamisen-ja-tulkkauksen-opetu/
Työpaja kestää kaksi tuntia, ja se toteutetaan pienryhmissä. Pienryhmien teemoiksi ehdotamme seuraavia:
- Kokemuksia etäopetuksesta (ks. Ketola ym. [tulossa])
Millaiset kurssit soveltuvat erityisen hyvin etäopetukseen? Entä erityisen huonosti?
Millaisia hyviä käytänteitä tai kohtaamiasi ongelmia haluat jakaa?
- Korkeakoulujen välinen opetusyhteistyö (ks. Ketola ym. [tulossa])
Tulkkaus: yhteinen johdantokurssi tai aineistopaketti, tallennettuja luentoja, yhteisiä harjoituksia tms.
Auktorisoitu kääntäminen: luentotallenteita, (harjoitus)materiaaleja tms.
Muu opetus, mikä?
- Arvioinnin laatu koulutuksessa
Varannossa on jo useita arviointiin liittyviä menetelmiä ja materiaaleja, jotka löytyvät avainsanalla ”arviointi” (Browse > Labels)
Miten arvioida opiskelijoiden käännöksiä ja käännösprosesseja tai tulkkeita ja tulkkaukseen valmistautumista niin, että arviointi tukee opiskelijan kehittymistä?
Millaista on riittävän objektiivinen arviointi? Mikä on subjektiivisuuden rooli arvioinnissa?
- Millaista on laadukas tutkielmien ja opinnäytteiden opetus ja ohjaus? Miten yliopisto-opintojen tiivistäminen maisterivaiheeseen ja pro gradu -tutkielman / maisterintutkielman laajuuden supistuminen vaikuttaa tutkielmaopetukseen ja -ohjaukseen?
Teemat määräytyvät osallistujien kiinnostuksen mukaan, joten mieti etukäteen, mistä teemoista olet kiinnostunut. Myös uusia teemoja voi ehdottaa työpajan vetäjille. Työpajaan ovat tervetulleita niin kääntämisen ja tulkkauksen opettajat, tutkijat ja (jatko-)opiskelijat kuin käännös- ja tulkkauskentän ammattilaiset.
WORKSHOP 5:
Assessment of Quality in (Re)translating Musicalized Prose: A Case Study on the Finnish, Swedish, and Italian (Re)translations of the ‘Sirens’ Episode of James Joyce’s Ulysses. Organized by Arianna Autieri (University of Warwick) and Lauri A. Niskanen (University of Helsinki).
The ‘Sirens’ episode of James Joyce’s Ulysses poses a unique problem for a literary (re)translator. Translation of James Joyce’s prose is always a difficult task, and especially in the densely intertextual Ulysses, which is on a macro level a rewriting of Homer’s Odyssey, but in which in micro level numerous earlier texts can be discerned under the textual surface (Genette 1997, 12–30). In the ‘Sirens’, what lies beneath the surface of the text is not another text, but, intermedially, another art form: music.
In the Assessment of quality in (re)translating musicalized prose workshop excerpts from Finnish, Swedish, and Italian translations of the episode are analysed in groups, with a special emphasis on macrostructural analogies of fuga per canonem, prelude, and polyphony, and microstructural analogies, trills, tremolos, and verbal music (Wolf 1999, 63). Analysis and discussion in the workshop attempt to find grounds for the assessment of the quality of musical prose translation.
The workshop begins by Lauri A. Niskanen’s introduction of the two Swedish and two Finnish translations of the episode, from the point of view of post-structural criticism and “the grain of voice” by Roland Barthes (Le grain de la voix 1972). Then, drawing on Barthes’s understanding of modern “listening” (Ecoute 1976), and from the vantage point of the three available Italian translations of Ulysses, Arianna Autieri will introduce the role of the translator as a reader and listener of the sound texture of ‘Sirens’, and, subsequently, as a “performer” who may enable a musical listening of ‘Sirens’ in the TL (Scott 2000). Then follows a discussion of ST and TT excerpts on specific translation problems in small groups, after which the results of the discussions are presented to the entire group and analysed together. We will hopefully conclude with suggestions and guidelines to the assessment of quality in (re)translating musicalized prose.
No previous knowledge on musical theory required. The workshop will be held in English, in addition to which a participant should have a working knowledge of either Finnish, Swedish, or Italian.
Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumi 